Metsähallitus rakentaa tällä hetkellä omasta itsestään kaikille kelpaavaa kompromissia. Työ ei ole pieni, sillä ainekset ovat ääripäistä. Pääjohtaja Esa Härmälä laskee, että 1990-luvun talousmetsäpainotteisesta metsänhoidosta hypättiin 2000-luvun alussa voimakkaasti metsän suojeluun.

– Synteesin tekeminen ei ole mahdotonta, mutta haastetta siinä toki riittää. Tekeillä olevassa luonnonvarasuunnitelmassa haetaan kumppanien kanssa keinot yhdistää parhaat puolet. Tässä tulee avuksi se, että metsää riittää nyt jokaiselle, minkä lisäksi muun muassa biotalous on nousussa. Kainuulaisella puupurulla ajetaan kohta maantiellä.

Esimerkiksi Kainuussa Metsähallituksen hallinnassa on noin miljoona hehtaaria talousmetsää, suojelualueita ja luontokohteita. Härmälä myöntää, että Metsähallituksen tehtävä on ristiriitainen.

– Valtio vaatii tuloutettavaa tuloa, minkä seurauksena olemme joutuneet myymään tuottavaa omaisuutta. Luontojärjestöt eivät myöskään aina luota meidän tekemisiimme talouspuolella. Meidän hakkuitamme on arvosteltu muun muassa Ylä-Kainuussa, mutta oikeuskäsittelyissä on todettu, että me emme ole rikkoneet yhtään säädöstä.

Tuoreella pääjohtajalla on kuitenkin epäilys siitä, mistä kohut perintökohteiden tai liito-oravien asuinseutujen tuhoamisesta johtuvat.

– Voi olla, että joidenkin mielestä hakkuita koskevat lait ja säädökset ovat liian löysiä. Koska lakia on hankala kyseenalaistaa, tikun nokkaan nostetaankin lakia toiminnassaan noudattava Metsähallitus.

Metsähallitus haluaisi suunnitella kaiken itse

Kajaanissa vieraillut Metsähallituksen pääjohtaja Esa Härmälä arvioi, että talous- ja luontoarvojen yhteensovittaminen voi onnistua luottamalla tekijöihin.

– Tässä tarvitaan monenlaista osaamista, ja kaikki se osaaminen löytyy Metsähallituksen sisältä. Paras tulos arvojen yhteensovittamisessa saavutettaisiin, jos Metsähallitus voisi ensin tehdä valmiit suunnitelmat ja keskustella sitten niistä eri sidosryhmien kanssa. Keskeneräisten asioiden tuominen esille neuvottelupöytään tai julkisuuteen ei tuo hyvää lopputulosta.

Härmälän mukaan toimintakenttä on laaja, ja laajenee koko ajan.

– Talousmetsien ja suojelun lisäksi biotalous avaa mahdollisuuksia, samoin vesistö- ja kulttuurikohteet. Esimerkiksi Kainuussa Oulujärven rooli nostetaan esiin luonnonvarasuunnitelman tekemisessä. Kulttuurikohteista myös vuoden alusta Metsähallituksen huolehdittavaksi tullut Kajaanin linna tarjoaa omat mahdollisuutensa.

Yli 40 prosenttia Kainuun pinta-alasta on Metsähallituksen hallinnassa, metsätaloudessa sillä on kolmanneksen osuus.

– Me tarvitsemme Kainuuta, ja Kainuu tarvitsee myös meitä, pohtii Härmälä Kajaanissa.

Norjalainen kansanedustaja, työväenpuolueen Helga Pedersen on tyytymätön Suomen menettelyyn Tenojoen kalastussopimuksen uusimisessa. Yleisradioyhtiö NRK:n haastattelussa Pedersen arvostelee Suomen viivytelleen lohen pyyntirajoitusten kanssa jo 15 vuotta.

Suomi ja Norja tekivät 1990-luvulla kalastussopimuksen, jonka piti johtaa Tenon lohimäärien kasvuun. Kehitys on ollut päinvastainen. Hyvistä 250 tonnin vuosisaaliista on tiputtu 100 tonniin ja pohjanoteeraus oli vuonna 2009 kun saalis oli vain 63 tonnia.  

Kansanedustaja Helga Pedersenin mukaan Norjassa pitää harkita onko syytä irtisanoa sopimus Suomen kanssa. Pedersenin mukaan neuvotteluja ilman tuloksia ei voi jatkaa loputtomiin, vaan asiasta on tärkeää käynnistää keskustelu.  

Kansanedustaja: Tenon sopimuksen irtisanomista harkittava

NRK:n mukaan Suomi ei ole valmis rajoituksiin, koska Norja jatkaa lohen verkkopyyntiä meressä. Norjassa katsotaan, että lohen merikalastusta on rajoitettu enemmän kuin mitään muuta Tenon lohen kalastusmuotoa.  

NRK:n mukaan Pedersen on yksi monista norjalaispoliitikoista jotka ovat kypsyneet Suomen saamattomuuteen romahtavien lohikantojen pelastamiseksi.

NRK ei saanut tuoreeltaan Norjan ilmasto- ja ympäristöministeriön kommenttia irtisanomiseen. Ennen joulua Norjan eduskunnan kyselytunnilla oikeistopuolue høyreä edustava ministeri Tine Sundoft pelkäsi, että sopimuksen irtisanominen johtaisi merkittävään eri kalastushallintojen kilpailuun Tenolla.    

Tutkimustieto tukee tuntuvia pyyntirajoituksia

Vuosikymmenten kalantutkimus Suomessa ja Norjassa on jo pitkään osoittanut, että Tenojoen lohikannat taantuvat. Tutkijat ovat vuosia suosittaneet, että Tenon pääuomassa lohenpyyntiä pitäisi rajoittaa tuntuvasti nykyisestä.

Kalatutkijat ovat osoittaneet, että Tenojoen vesistössä elää lukuisia geneettisesti eriytyneitä lohikantoja.  Suomen ja Norjan rajajoki Teno ja Karigasniemestä yläjuoksulle Inarinjoki, on yhteensä lähes 300 kilometriä pitkä. Sivujokineen ja puroineen Tenon vesistöalue on valtaisa ekosysteemi. Tenoa pidetään Atlantin lohen suurimpana lisääntymis- ja poikasvaiheen elinympäristönä.    

Joidenkin latvahaarojen lohikannat ovat sukupuuton partaalla. Osa näistä latvavesistä on juuri Norjan puolella ja siellä katsotaan yleisesti, että syynä on Suomen voimakas kalastus Tenon pääuomassa Nuorgamin ja Karigasniemen välisellä jaksolla.  

Suomi nappaa valtaosan lohesta

Matkailukalastusyrittäjyys on keskittynyt lähes kokonaan Suomen puolelle Utsjoen kuntaan, jonka alueeseen Tenon Suomen puoleinen ranta kuuluu Nuorgamista Karigasniemelle. Matkailukalastusluvista 90 prosenttia myydään Suomessa. Myös suurin osaa Tenon lohisaaliista pyydetään Suomessa. Enimmillään osuus on ollut kaksi kolmasosa.

Norjassa vaatimukset Suomen matkailukalastuksen rajoittamiseen ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Teno virtaa saamelaisalueella. Norjassa tiukempia pyyntirajoituksia perustellaan lohensuojelun lisäksi myös maan ratifioiman ILO:n alkuperäiskansasopimuksen 169 velvoitteella turvata saamelaisten perinteisiä elinkeinoja.

Suomessa Utsjoella merkittävä osa matkailukalastusyrittäjistä on saamelaisia. He puolustavat omaa uudenaikaista lohenkalastukseen perustuvaa elinkeinoaan.

Suomen valtuuskuntaa Tenojoen sopimusneuvotteluissa johtava Pentti Lähteenoja maa- ja metsätalousministeriöstä sanoi joulukuun alussa Yle Lapille Suomen tukevan matkailukalastuselinkeinon etuja. Lähteenoja epäili, että uusi sopimus saataisiin aikaan tavoitteena olevaan vuoteen 2016 mennessä. 

Kaivosyhtiö Arctic Ametisti oy:n toimitusjohtaja kuvailee parikymmentä vuotta turistikohteena toiminutta kaivosta makein sanoin.

– Tämä tunturi on ihan niin kuin täytekakku. Siellä on kerros kvartsiittia, kerros ametistia, uusi kerros kvartsiittia ja uusi kerros ametistia. Ihan niin kuin täytekakussa on kerroksittain kakkua ja hilloa.

– Tutkimusreikiä on kairattu noin sataan metriin asti ja niiden mukaan tämä jatkuu syvälle saakka, kaivosyhtiön toimitusjohtaja Timo Seppälä sanoo.

– Se miten me on tämä arvioitu, niin me lupaamme että kyllä täällä nyt ainakin 500 vuotta vähintään ollaan, mahdollisesti seuraavaan jääkauteen asti, joka tulee 10 000 vuoden kuluttua.

Toimintamalli takaa pitkän iän

Maailmalla on paljon muitakin ametistikaivoksia ja korukiveä on markkinoilla paljon. Jalokiviluokan ametisteja löytyy vain hyvin harvasta paikasta, eikä Sodankylä kaivokseltakaan löydy jalokiven tiukkoja kriteerejä täyttäviä kiteitä kuin hyvin harvoin.  

Sen sijaan kauniita kiteitä, joissa väri ja läpinäkyvyys ei ole jalokiviluokkaa, on Lampivaarassa runsaasti. Jos kiveä olisi myyty maailmalle raaka-aineena, siitä olisi todennäköisesti saanut lähinnä bulkkihinnan ja esiintymä olisi kaivettu nopeasti tyhjäksi.

Hyvän tuoton ja turvatun tulevaisuuden takaa tarkkaan harkittu konsepti.

Arvokasta materiaalia ei haluttu alun perinkään hyödyntää teollisesti, vaan nimenomaan turistikohteena ja toisaalta oman korutuotannon kautta.

– Vuonna 1994 tälle yhtiölle laadittiin strategia, jonka mukaan haluttiin raaka-ainetuotannon sijaan kehittää ametistin ympärille tuotteita ja palveluita. Eli haluttiin sieltä arvoketjun alimmalta portaalta nousta ylemmäs. Ja sen strategian mukaan on toimittu jo 20 vuotta, Arctic Ametisti oy:n toimitusjohtaja Timo Seppälä sanoo.

Vetää väkeä Kaukoidästä saakka

Toimintamalli on osoittautunut onnistuneeksi. Luoston ametistikaivos – ainoa toimiva ametistikaivos Euroopassa – on jo useamman matkanjärjestäjän myyntikohteena ja kelkkasafareiden suosittu käyntikohde.

Vuotuisessa kävijämäärässä on ohitettu 20 000 rajapyykki. Jo yli puolet kävijöistä on ulkomaalaisia ja määrä on kasvussa. Uutena asiakaskuntana ovat kiinalaiset, joita on käynyt isoinakin ryhminä.

Luoston ametistikaivos on maailmanlaajuisesti katsottuna harvinaislaatuinen paikka, korukivikaivos johon vieraat suorastaan toivotetaan tervetulleiksi. Ja se herättää kiinnostusta.

– Voi olla että internetin käytön myötä tieto meistä vähitellen leviää ympäri maailmaa. On useita matkailijoita, jotka ovat kertoneet, että periaatteessa ainoa syy tulla Suomeen ja Lappiin on se, että pääsee vierailemaan täällä ametistikaivoksella, toimitusjohtaja Seppälä sanoo.

Iso investointi tulevaisuuteen – jo kolmas Ametistipendolino

Turistimäärien kasvun myötä Luostolla jouduttiin viime talvena hankalaan tilanteeseen. Kävijöitä olisi kaivokselle ollut tulossa enemmän kuin pystyttiin kuljettamaan.

Parkkipaikalta on matkaa kohteeseen reilu 2,5 kilometriä, eikä aurattua tietä ole. Turisteja on ollut kuljettamassa kaksi latutampparin pohjalta tehtyä lumikulkuneuvoa, mutta kapasiteetti loppui yllättäen kesken.

Niinpä isolla 150 000 euron investoinnilla hankittiin näille lumille kolmas Ametistipendolino.

– Tämä oli hyvin perusteltu investointi. Viime talvena tänne olisi tullut enemmän kansainvälisiä ryhmiä, mutta me ei saatu niitä tänne kun ei pystytty niitä kuljettamaan, kuljetuskapasiteetti loppui kesken, Arctic Ametisti oy:n toimitusjohtaja Timo Seppälä sanoo.

– Ja toinen syy oli se, että me haluttiin pystyä tuomaan Luostolta aivan keskustasta asti sellaisia matkailijoita, joilla ei ole autoa ja jotka eivät pääse tuohon Ukko-Luoston parkkipaikalle, josta meillä aikaisemmin pelkästään oli kuljetus.

Ranualainen karjankasvattaja ja maidontuottaja Juha Kortesalmi harmittelee maidon hinnan jatkuvaa laskua ja tilipussin ohenemista. Kortesalmen robottinavetta maksoi miljoonan ja rahaa siihen on löydyttävä.

Suomen maitotiloilla joudutaan aivan uuteen tilanteeseen huhtikuun alusta, kun Euroopan Unionin säätämät maitokiintiöt poistuvat. Tähän saakka kiintiöt ovat turvanneet suomalaisten maidontuottajien kilpailukyvyn.

Jo aiemmin Ukrainan kriisi ja Venäjälle asetetut talouspakotteet ovat varjostaneet suomalaista maidontuotantoa. Ja nyt ihan uutena asiana maidontuottajan huolta lisää tällä viikolla virinnyt kaupparyhmien hintakilpailu. Elintarvikkeiden hinnanalennusten keskiössä pyörii maitotuotteita.

Alennukset revitään tuottajan selkänahasta

Juha Kortesalmi ei katso tilannetta hyvällä:

- Tuottajien selkänahastahan nämä maidon ja lihan hinnan pudotukset on tähänkin saakka otettu. Alaspäin lähdettiin jo syyskuussa ja nyt se sitten alkaa näkymään kaupan hyllyillä. Tuottajahinta on pudonnut kymmenen prosenttia, niin pitäähän se näkyä kaupassakin, hän sanoo.

Kortesalmi laskee noin kymmenen prosentin tulonmenetyksen syntyneen runsaassa vuodessa, viime vuoden aikana. Hän pitää höpöpuheena, että kaupat ihan vain hyvää hyvyyttään laskisivat hintoja.

Kun maitokiintiöt poistuvat, niin mitä sitten tapahtuu? Miten suomalainen maitotila voi menestyä tuossa avautuvassa kansainvälisessä kilpailussa?

Tähän Kortesalmi ei suoralta kädeltä osaa vastata:

- Se on niin tilakohtaista. Nykyisilläkin maidon hinnoilla jotkut tilat ovat vaikeuksissa ja joillakin pyyhkii hyvin. Euroopassa on isoja maidontuottajamaita, joilla on potentiaalia nostaa tuotantoa heti, kun kiintiöt poistuvat.

Jemmataan rahaa ja hoidetaan velvoitteet

Kortesalmi arvioi, että kiintiöiden poistuessa jotkut maat lisäävät maidontuotantoaan reippaasti. Myös MTT-taloustutkimus ennustaa, että maitokiintiöiden poistuminen heikentää suomalaisen maidontuotannon kilpailuasemaa EU:ssa. Voittajia ovat isot maitomaat.

Kuitenkin myös todetaan, että kiintiöistä luopuminen ei dramaattisesti lisää EU:n maidontuotantoa.

- En usko, että Suomen tuotanto nousee - eikä olletikaan, jos hinta tästä vielä huononee. 

Juha Kortesalmi aikoo itse varautua tuottajahinnan laskuun. Se tarkoittaa myös sitä, että hän aikoo menestyä vapautuvassa maitokisassa.

- Panemme investoinnit jäihin ja ostamme vain kaikkein välttämättömimmän. Jemmataan rahaa ja maksetaan lainoja. Jos hinta tipahtaa vielä lisää, niin pystytään kuitenkin hoitamaan velvoitteet.

Robottinavetta maksoi miljoonan

Ranualainen Juha Kortesalmi teki mittavan navettainvestoinnin vuonna 2012. Lypsyrobotilla varustettu yksikkö otettiin käyttöön kaksi vuotta sitten. Investoinnin arvo oli noin miljoona euroa. Tuottaja sanoo olevansa tyytyväinen ratkaisuunsa:

- Ehkä tuotanto lähti nousuun hieman hitaammin kuin mitä haaveiltiin. Se on kuitenkin noussut ja tulostakin syntyy. Olen kyllä tyytyväinen navettaan.

Viime vuonna Kortesalmen tila tuotti maitoa noin 570 000 litraa, kun tavoite oli 650 000 litraa.Tuotannossa on kuutisenkymmentä lehmää.

- Kyllä siihen tavoitteeseen vielä päästään. Hidaslypsyisempiä lehmiä pitää saada pois, jolloin robotilla pystytään lypsämään useampia lehmiä. Niin ja karjamäärää pitää kasvattaa vähintään 65:een.

Maidon laatu on myös tärkeä tekijä. Juha Kortesalmi on tyytyväinen oman karjansa tuotteeseen. Se on parasta luokkaa ja laatua.

Kortesalmella navettatöissä hääri isännän lisäksi yksi ympärivuotinen työntekijä ja toinen apulainen on remmissä kesäisin.

Lappi tuottaa noin 90 miljoonaa litraa maitoa

Se on hyvä määrä. Suomessa keskivertotilalla on kolmisenkymmentä lehmää, sanoo maatilarahoituksen asiantuntija Hannu Puominen Lapin Ely-keskuksesta. Tosin Lapistakin löytyy yksittäisiä tiloja, joissa on satoja lehmiä.

Puomisen mukaan Suomi tuottaa noin 2,2 miljardia litraa maitoa vuodessa. Tästä määrästä Lapin osuus on noin 90 miljoonaa litraa. Maitomäärä on pysynyt lähes ennellaan viimeisten viiden vuoden aikana.

Lapissa maitotilojen määrä vähenee viiden prosentin vuosivauhdilla. Tuotannon määrä ei silti laske, sillä yksiköt suurenevat ja navettojen koko kasvaa. Lapissa on nyt noin 370 maitotilaa. Navettakoon suurentaminen ei kuitenkaan ole mikään itsetarkoitus, sanoo Hannu Puominen.

EPSI Ratingin teettämällä kyselyllä mitataan asukkaiden tyytyväisyyttä asteikolla 0-100.

Rovaniemeläiset antoivat kotikaupungilleen arvosanaksi 69,6. Se on tasan saman verran mitä kajaanilaiset antoivat omalle kaupungilleen.

Rovaniemeläiset suhtautuvat aiempaa myönteisemmin asuinpaikkaansa. Vuonna 2013 rovaniemeläiset antoivat arvosanaksi 66,9 ja vuonna 2012 luku oli 66,2.

Rovaniemi ohitti pienellä erolla Kemin, joka sai asukkailtaan arvosanaksi 69,3.

Suomalaisten antama arvosana kotikaupungilleen oli keskimäärin 67,4.

Oulu jäi taakse

Oulu jäi Rovaniemen ja Kemin taakse saaden asukkailtaan arvosanaksi 67,5. Oulu sijoittui vertailussa sijalle 30.

Tornio pärjäsi vielä huonommin. Torniolaiset antoivat kotikaupungilleen arvosanaksi 61,3 ja rajakaupunki jäi sijalle 64.

Listan peränpitäjä on Hanko, joka sai asukkailtaan arvosanaksi 53,4.

Kyselyn mukaan tyytyväisimmät kuntalaiset asuvat Pirkkalassa (arvosana: 83,2), Siilinjärvellä (79,3) ja Liedossa (78,6). Helsinki on sijalla 9 (arvosana 71,2).

10 000 haastattelua

Haastatteluissa kysyttiin kunnallisiin palveluihin kohdistettuja odotuksia ja niiden täyttymistä, kunnan suositteluhalukkuutta sekä mielipidettä siitä, kuinka lähellä täydellistä nykyinen asuinkunta on.

Tutkimukseen haastateltiin puhelimitse noin 10 000 ihmistä maaliskuun ja marraskuun välisenä aikana viime vuonna. Tutkimuksen teki Norstat Finland.

Haastateltavat valikoituivat tutkimukseen satunnaisotannalla. Tämän takia kaikista Suomen kunnista ei saatu riittävästi vastauksia, ja lopulliseen listaukseen pääsi 73 kuntaa, joista saatiin riittävästi vastauksia. Lapista listalle pääsivät Rovaniemi, Kemi ja Tornio.

Kuntarating-tulokset kolmelta viime vuodelta:

Korkeapaine pysyttelee keskiviikkonakin Suomen yllä ja poutainen kipakka pakkassää jatkuu koko maassa. Paikoin on myös aurinkoista. Etelä- ja länsirannikolla sekä Pohjois-Pohjanmaalla pilvisyys on runsaampaa. Jokunen lumikuurokin voi tulla.

Lapissa pakkasta on edelleen paikoin jopa 35 astetta, etelässäkin paikoin kymmenkunta astetta. Keskiviikon vastaisena yönä kylmintä  oli Muoniossa, missä pakkasta oli 34,9 astetta.

Torstaina pilvisyys jo vähän lisääntyy lounaassa ja paikoitellen satelee myös vähän lunta. Perjantaiksi lumisateita leviää maan etelä- ja keskiosien yli kohti pohjoista. Sateiden myötä kireimmät pakkaset hieman heikkenevät. Torstaina Lapissa ja idässä ollaan vielä 20 ja 30 pakkasasteen välillä, mutta perjantaina enää pohjoisimmassa Lapissa pakkasta on 20 astetta.

Lokakuussa aloittaneessa pikapolissa on 5-6 hoitajaa ja kaksi lääkäriä. Hallintoylilääkäri Miia Palon mukaan pikapoli on saanut kritiikkiä ainoastaan ajoittaisesta ruuhkautumisesta. Nyt polille harkitaan lisähenkilöstön palkkaamista.

Pikapolilla kävi heti ensimmäisen kuukauden aikana liki 1 700 asiakasta. Poli on vähentänyt terveyskeskustiimien päiväaikaisen vastaanoton ruuhkia.

Pikapolilla on tarkoitus on käyttöön odottamista helpottava nettipalvelu, jossa oman vuoronumeron lähestymistä voi seurata muuallakin kuin odotusaulassa. Ohjelma on jo tilattu, mutta sitä ei ole vielä saatu käyttöön.

Liian vakavia tapauksia

Pikapolille voi tulla joko suoraan tai oman tiimin hoitajan kehotuksesta. Syynä voi olla esimerkiksi pitkittynyt flunssa, silmätulehdus tai selkäkipu. Hoitaja arvioi tilanteen ja lääkäri tapaa potilaan tarvittaessa.

Miia Palon mukaan osa asiakkaista on tullut pikapolille liian vakavan vaivan kanssa, joka vaatii kiireellistä lääkärille pääsyä. Tällaisia ovat muun muassa yleistilan lasku tai tapaturmavamma. Näissä tapauksissa pikapolilla on aloitettu hoito ja ohjattu potilas lääkäripäivystykseen Lapin keskussairaalan tiloihin. 

Parikymmentä vuotta sitten rakennettu Lemmenjoen luontotupa on ollut avoinna vain kesäisin ja ylläpitokustannukset ovat olleet suuret käynteihin nähden.

Metsähallitus siirtää luontotuvan palvelut Inarin kirkonkylään luontokeskus Siidaan. Käytännössä Siida lisää tiedon jakamista Lemmenjoesta.

Nyt pohditaan, voisiko matkailu käyttää Njurgulahden kylällä olevaa luontotupaa. Metsähallitus on valmis myymään tai vuokraamaan tuvan.

Lemmenjoen matkailuyrittäjille kerrottiin tuvan sulkemisesta tiistaina. Metsähallitus lupaa lisätä yhteistyötä Lemmenjoen yrittäjien kanssa. Suunnitelmissa on tapahtumien järjestäminen sekä Lemmenjoen kansallispuiston opastetaulun pystyttäminen Njurgunlahden kylälle.

Uuden yhtiön nimi on Ranuan Bioenergia Oy. Yhtiö hankkii uusia turvetuotantoalueita ja aloittaa turpeenkeruun. Yhtiö kertoo, että turpeennoston ympäristöhaittoja pyritään minimoimaan uuden tutkimustiedon ja teknologian avulla.

Metsähakkeen saamiseksi yhtiö kehittää tehokasta kuljetustapaa.

Aluksi yhtiö hankkii polttoainetta Ranuan soilta ja harvennettavista metsistä. Tulevaisuudessa hankinta-alue voi laajeta muualle.

Pitkäaikainen kumppani

Ranualla on lukuisia metsäkone- ja turvetuotantoyrittäjiä, jotka osallistuivat uuden yhtiön tiedotustilaisuuteen täynnä kiinnostusta, Ranuan Bioenergian ja Rovaniemen Energian toimitusjohtaja Markus Tykkyläinen sanoo.

Tykkyläisen mukaan oma turvetuotanto käynnistyy aikaisimmillaan ensi vuonna, mutta metsäenergian keruu voisi alkaa logistiikan järjestyessä jo tänä vuonna. Uusi yhteistyökumppani tuo kuitenkin jo nyt positiivisia odotuksia.

- Nyt alueelle tulee toimija, jolla on pitkäaikainen polttoaineen tarve. Valmistelemme pikku hiljaa kasvavaa toimintaa ja myöhemmin roolimme voi olla merkittävä, Tykkyläinen sanoo.

Mustikkamaa tarvitsee

Rovaniemen Energian lämpövoimalassa poltetaan metsähaketta ja turvetta. Tällä hetkellä turvetta tulee neljältä tuottajalta ja metsähaketta toimittaa puolisentusinaa yritystä. Oma tuotanto ei voi korvata näitä reittejä.

- Uusi yhteistyömuoto täydentää nykyisiä, Tykkyläinen sanoo.

Rovaniemelle suunniteltu Mustikkamaan biovoimala -hanke on laitettu jäihin odottamaan otollisempaa ajankohtaa. Tykkyläisen mukaan oma polttoaineen hankintayhtiö perustetaan osin Mustikkamaata ajatellen.

- Meillä on oltava omaa polttoainetta Mustikkamaan liiketoimintariskien hallitsemiseksi, Tykkyläinen kertoo.

Olen jo yli kuusikymppinen ja miettinyt ihmisen iän mukana lisääntyvää konservatiivisuutta. Nuorena radikaalina 1960- ja 70-luvuilla kiistelin mieluusti vanhempieni ja muidenkin kanssa tukan pituudesta, pukeutumisesta ja poliittisista aatteista. Vanhempien ihmisten mielipiteet olivat käsittämättömiä ja ne piti saada muuttumaan. Vain nuoret ja heidän raikkaat ajatuksensa saattoivat saada aikaan tarvittavia muutoksia. Allekirjoitan yhä suurimman osan vanhoista mielipiteistäni, vaikka elämä on opettanut muutakin.

Nuoruuden radikaalisuudesta huolimatta monet tämän ajan nuorten käsityksistä ja mielipiteistä tuntuvat vääriltä tai toteuttamiskelvottomilta jopa vahingollisilta. Nykyajattelussani on mukana iän tuomaa konservatiivisuutta sekä uskalluksen ja heittäytymisen puutetta.  Asenteiden ja yhteiskunnallisen muutoksen hitaus on tehnyt kyyniseksi ja varovaiseksi, valitettavasti.

Kuunnelmia, romaaneja ja novelleja

Myös kirjallisen maun muuttumista jarruttaa ihmisen ajattelun jähmeys. Sitä voi jokainen lukija testata, kun lukee syksyllä ilmestyneen aikakausikirja Grantan kolmannen numeron. Kyseessä on uuden kirjallisuuden areena. Kirjan on kustantanut Otava. Sen aiheena ovat parhaat nuoret suomalaiset kertojat. Riikka Ala-Harjan, Pia Ingströmin, Antti Kasperin, Soila Lehtosen ja Antti Majanderin muodostama raati on valinnut kirjaan kahdenkymmenen vuonna 1974 tai sen jälkeen syntyneen vähintään yhden kaunokirjallisen teoksen julkaisseen kirjailijan tekstejä; kuunnelmaa, romaanikatkelmia tai novelleja. Mukana ovat mm. Sofi Oksanen, Katja Kettu, Juha Itkonen, Mikko Rimminen, Jaakko Yli-Juonikas ja Tuomas Kyrö.

Kaksitoista kirjan teksteistä on otteita tulevista romaaneista. Tarjolla on esimakua lähivuosien romaanitarjonnasta. Otteissa on mielestäni se vika, ettei lukijalle muodostettu käsitystä tulevasta romaanista. Näyte voi olla yksi luku tai pari katkelmaa romaanista mutta minulle ei avaudu läheskään jokainen tekstinäyte. Tekemisentaitoa jokainen toki osoittaa mutta itse tarina ei avaudu.

Ehkä lupaavimmilta vaikutti Tuomas Kyrön tekstinäyte. Vaikka Kyrö mielletään Mielensäpahoittajan takia humoristiksi, on hänen tekstikatkelmansa nimeltään Ne on ne perusasetelmaltaan hyvin vakava. Kyrö kuvaa pienten lähiöpoikien metsästysretkeä. Pojat ovat hakeneet mallia sodasta kertovista Korkeajännitys-lehdistä. Melkein sodanuhkaan verrattava on naapuripihapiirin vähän isompien poikien porukka, joka katkaisee pikkupoikien metsästysretken tylyllä tavalla. Tuomas Kyrö on osannut uida oivallisesti pikkupoikien liiveihin ja ajatuksiin. Tulevaa romaania odottaa innolla.

Nuorissa on tulevaisuus

Novelleja tekstinäytteistä on seitsemän. Eniten pidin Juhani Karilan, Juha Itkosen ja Taina Latvalan novelleista. Karila panee lyhyessä novellissa nimeltään Persnetto, voittamaton  Jumalan ja ihmisen luoman keinotekoisen tietoisuuden, laskutus- ja myyntireskontraohjelma Persneton kilvoittelemaan pelissä keskenään. Keinoäly voittaa ja Jumala kostaa tappionsa ihmisille, jotka suunnattomassa uteliaisuudessaan kokevat kovia.

Itkosen novellissa Rimini kerrotaan tavallisen perheenäidin kovasta halusta erityisesti suunnitella vuosittaista perheen ulkomaanmatkaa. Itse lomamatka on melkein toisarvoinen. Vaikka Itkonen irvailee keskivertoperheen hinkua ulkomaanmatkoille, missä kaikki ei kuitenkaan suju kuin Strömsössä, kertoo hän mielestäni jotakin olennaista meistä kaikista.

Taina Latvalan novellissa Kilpikonnan äiti kerrotaan tämän ajan nuorten oudosta tavasta leikkiä perhe-elämää lemmikkieläinten kanssa. Joillakin pareillahan on useita koiria tai kissoja, joiden ympärille perustetaan perhe. Lapsille ei ole perheissä sijaa, eikä niitä edes yritetä hankkia. Latvalan kuvaaman parin lemmikki on kilpikonna, jonka taustalta löytyy vaikka mitä.

Grantan kolmannesta kirjasta saa mielestäni hyvän käsityksen siitä, mitä lähivuosina on odotettavissa nuorilta suomalaisilta kirjailijoilta. Vaikka julkisuudessa on hehkutettu vain muutamia palkittuja nuoria kirjailijoita, on tarjolla paljon enemmän. Toivottavasti myös me vähän vanhemmat lukijat löydämme heidän teoksensa, sillä nuorissa on tulevaisuus myös suomalaisessa kirjallisuudessa.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja

Naisten lumilautailun slopestylen MM-kisoissa Ella Suitiala selvitti tiensä semifinaaleihin, mutta jäi semeissä neljänneksi tuloksella 34,50. Semifinaalista pääsivät jatkoon Slovakian Klaudia Medlova (81,75) ja Unkarin Anna Gyarmati (71,50).

Rovaniemellä opiskelevan Ella Suitialan kisat jatkuvat perjantaina big airin karsinnoissa.

Vasemmistopoliitikko ja entinen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä sanoi tiistain Yle Ykkösaamu -radiokolumnissaan, että Ylä-Lapissa jo vanhastaan tuttu saamelaisvastainen asenne on purskunut jälleen näkyviin ILO-sopimusta käsiteltäessä.

– Saamelaisiin penseästi suhtautuvat lappilaiset väittävät, että ILO-sopimuksen hyväksyminen antaisi saamelaisille aivan liikaa valtaa ylämaan maankäytöstä päätettäessä. Tosiasiassa sopimuksella ei puututa lainkaan saamelaisalueen nykyisiin maanomistusoloihin, eikä se rajaa millään tavalla jokamiehen oikeuksia, Tennilä sanoo.

"Lapin kansanedustajat laskevat kylmästi ääniä"

Tennilä väittää radiokolumnissaan, että Lapin kansanedustajat vastustavat alkuperäiskansojen oikeuksien ILO 169 -sopimusta, koska he laskevat ääniä – ainoastaan saamelaisten äänillä kun ei yksikään vaaleissa pärjää.

– Eduskuntakäsittelyn aikana on käynyt ilmi, että Lapin kaikki seitsemän kansanedustajan – oikealta vasemmalle – vastustavat ILO-sopimuksen hyväksymistä.

– Sitoessaan kantansa ILO-sopimusta vastustavien Ylä-Lapissa asuvien suomalaisten kantaan Lapin kansanedustajat laskevat kylmästi ääniä. Saamelaisia asuu Lapissa kaikkiaan vain muutama tuhat, eli heitä on kovin vähän verrattuna suomalaisiin äänestäjiin ja vaalit ovat lähellä, Tennilä sanoo.

Tennilä: Lappilaiset ovat vaikuttaneet myös Stubbin saamelaisnäkemyksiin

Tennilä näkee, että lappilaiset ovat pystyneet vaikuttamaan myös pääministeri Alexander Stubbin saamelaisia koskeviin näkemyksiin.

– Se kuinka suoraviivaista äänten laskeminen saattaa olla tuli näkyviin myös pääministeri Aleksander Stubbin kannanotossa hänen käydessä joulukuussa Lapissa. Kuultuaan Sodankylässä jyrkän kielteisen kananoton ILO-sopimuksesta, liberaalin viitaa tavoitellut Stubb totesi Rovaniemellä omaa lausuntoa asiasta antaessaan olevansa epävarma siitä, kannattaako koko ILO-sopimusta nykyisessä ilmapiirissä hyväksyä.

– Lapissa kokoomuksella on vain yksi kansanedustaja ja huolena se, että tämän paikka on vaakalaudalla. Noin raadollista politiikka saattaa ennen vaaleja olla, Tennilä muistuttaa.

Esko-Juhani Tennilä: Raadollista äänten laskentaa  

Kemin, Keminmaan ja Simon viralliset neuvottelut kuntaliitossopimuksesta alkavat ensi viikolla. Kuntien valtuustot ovat käsitelleet kuntajakoselvittäjien sopimusesitystä ja selvästi penseimmin esitykseen suhtaudutaan Keminmaassa.

Jo pelkästään tärkeimpien muutosesitysten tiivistelmä koostuu Keminmaassa yli 23 diasta. Lisäksi kunnassa saatiin aikaan pieni riita jo sopimusneuvottelijoiden valinnasta.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Hannu Roivainen vasemmistoliitosta jätti valinnasta eriävän mielipiteen. Roivaisen mielestä kunnan edustajiksi olisi pitänyt valita parlamentaarisesti suurimpien ryhmien edustaja, jolloin perussuomalaisten edustajan sijaan olisi valittu vasemmistoliiton edustaja. Hän kritisoi myös sitä, että kunnanhallituksen puheenjohtaja ei kelvannut neuvottelijaksi.

Keskustan Mikko Lampelan mukaan valinta tähtää siihen, että Keminmaan neuvottelijoiden on mahdollista muodostaa yhteinen kanta.

Kemi ja Simo uuden kunnan kannalla

Simo ja Kemi lähtevät neuvotteluihin Martti Ruotsalaisen ja Timo Mäkitalon esityksen pohjalta. Simossa pidetään kuitenkin kehityskelpoisena ideana Keminmaan versiota aluejohtokunnista. Kemi ei pidä tarpeellisena toimikuntien toimivallan lisäämistä.

Sen sijaan Keminmaan esittämä malli, jonka mukaan muut kunnat liittyisivät Keminmaahan, ei saa muilta kannatusta. Kemi ja Simo kannattavat uuden kunnan perustamista.

– Uutta kuntaa ei tule luoda liittämällä Simoa ja Kemiä Keminmaahan, kuten Keminmaa on esittänyt, sanoo Simon kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sauli Martimo.

Kemin valtaa halutaan leikata

Erimielisyyttä löytyy myös yhdistymishallituksen paikkajakaumasta. Kemi lähtee neuvottelemaan selvittäjien esityksestä, jossa Kemin kahdeksan paikkaa muodostaa niukan yksinkertaisen enemmistön. Keminmaa ja Simo eivät kannata kemiläisten enemmistöä, mutta Keminmaa haluaa itselleen viisi ja Simolle kolme paikkaa, kun Simo haluaa molemmille kunnille neljä paikkaa.

Asukaslukujen perusteella Kemillä olisi paikkoja vieläkin enemmän.

– Kysymys on kuntalaisten demokratiasta. Tämä ei ole välttämättä ylitsepääsemätön kynnyskysymys, sanoo Kemin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Moisanen.

Neuvottelijoiden valinnassa Simo on vetänyt omaa linjaa valitsemalla viisi neuvottelijaa esitetyn neljän sijaan. Kemi ja Keminmaa ovat valinneet neljä henkilöä.

Jos liitossopimuksesta ei löydy yhteisymmärrystä, kuntien valtuustot päättävät maaliskuussa kunjakoselvittäjien esityksestä.

Saamelaiskäräjien jäsen, kolttasaamelainen Tauno Haltta on tyytymätön Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden eiliseen välipäätökseen, jonka mukaan Tanja Sanila saa aloittaa luottamusmiehen toimessa, vaikka vaaleja koskevien valitusten käsittely on kesken.

Haltta oli yksi kolmesta vaaleista valittaneesta. Hän luki tiistaiaamuna saamaansa välipäätöstä epäuskoisin tuntein.

– Tuntuu ikävältä. Me valittajat olemme nojanneet kolttalain 46 pykälään. Siellähän ihan selvästi sanotaan, että luottamusmiehen pitää olla koltankielentaitoinen. Nyt henkilö ei ole koltankielentaitoinen ja esimerkiksi kun oli tämä luottamusmiesten vaalipaneeli radiossa, niin hän puhui koko ajan suomeksi. Ja sanoi sillä tavalla, että hän rupeaa opiskelemaan kolttaa ja ystävät auttavat. Ei nyt enää opiskella, nyt pitäis osata jo, Haltta sanoo.

"Törkeä temppu kolttaväestöä kohtaan"

Kolttalaissa on tiukka vaatimus, että luottamusmiehenä toimivan on osattava koltansaamenkieltä.

– Minä en tiedä millä tavalla hallinto-oikeus on käsitellyt tätä paperia. Ovatko ne lukeneet tosissaan sitä kolttalakipykälää 46 yhtään? Minulla herää epäilys, että eivät ole. Päätös loukkaa minua ja se on kolttaväestöä kohtaan erittäin törkeä temppu, sanoo Haltta.

Haltan mielestä välipäätöksellä voi olla laajempiakin seurauksia kolttalain merkitykselle.

– Tuntuu siltä, että mitä me enää tällaisella kolttalailla tehdään. Sitä muutenkin kyllä kadehditaan maailmalla. Se tuntuu siltä, että pannaanko me ö-mappiin se kolttalaki kokonaisuudessaan. Minusta hallinto-oikeuden ja päättäjien pitäisi lukee se kieltä koskeva lakipykälä ja herätä ajatuksistaan.

"Jos luottamusmies ei ole koltankielentaitoinen, niin mitä merkitystä kolttalailla edes on"

Tauno Haltta pelkää, että keskustelussa on unohdettu, mistä kolttalaissa on perimmiltään kyse.

– Pitäisi miettiä kolttakulttuuria. Tässähän on kolttakulttuurista kysymys, esimerkiksi kielen häviämisestä. Jos luottamusmies ei ole koltankielentaitoinen, niin merkitystä tällä on: Ei yhtään mitään!, lataa Haltta.

Välipäätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

– Koska olen tehnyt sen ensimmäisen valituksen, niin en minä nyt tätä hommaa kesken jätä. Tässä täytyy pyytää joltakin juristilta vielä apuvoimaa paperihommiin, ettei se jää ihan tällaisen maallikon käsiin. Kyllä joku järki pitää tässäkin hommassa pitää olla.

Haltta perää vaalivoittaja Sanilalta kunnioitusta kolttalakia kohtaan

Tauno Haltta toivoo, että vaalivoittaja Tanja Sanila kunnioittaisi kolttalakia. Haltalle itselleen kolttalaki on hyvin tärkeä.

– Minä kunnioitan kolttalakia ja toivoisin myös, että Tanja Sanila kunnioittaisi myös samalla lailla. Se lakihan on aikoinaan luotu meille; Veikko Vennamo aikoinaan sai sen kolttalain ja koltta-alueen, niin kyllä kai me nyt kunnioitamme sitä. Aivan samalla tavalla, kun karjalaiset saivat Etelä-Suomesta näitä alueita, niin he kunnioittavat niitä alueita. En minä haluaisi ollenkaan tällaista hommaa, jos me asuisimme Petsamossa, Haltta selvittää.

Haltta itse ei alkanut 1990-luvulla luottamusvaaliehdokkaaksi, koska ei täyttänyt lain vaatimia kieliehtoja.

– Minä 90-luvulla ajattelin, että alan luottamusmiesehdokkaaksi. Mutta minulle sanottiin ihan suoraan, että et sinä voi alkaa, kun sinä et osaa koltankieltä. Sanottiin, että sinun pitää katsoa kolttalain pykälä 46. Niinpä otin sen pykälän käteen ja luin ja huomasin, että ei ole mitään rahkeita alkaa luottamusmieheksi, kertoo Haltta omasta kokemuksestaan.

Kolttien viimesyksyisestä luottamusmiesvaalista on jätetty kolme valitusta. Vaalista ovat valittaneet Tauno Haltan lisäksi edellinen kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff ja entinen luottamusmies Raimo Gauriloff.

Sallan kunnan järjestämään ideakilpailuun tuli kolme ehdotusta kunnan vanhojen koulukiinteistöjen käyttökohteeksi. Kunnanhallitus toivoi saavansa ehdotuksia siitä, miten kunta tai mieluummin joku ulkopuolinen taho voisi käyttää kiinteistöjä toiminnassaan.

Yksi ehdotus puuttui Pohjois-Sallan lasten huonoon tilanteeseen. Ehdottaja haluaa Kelloselän koulun remontoitavaksi joko 0-2-luokkalaisten kyläkouluksi tai ryhmäperhepäiväkodiksi. Koulua voitaisiin käyttää myös 4H-yhdistyksen kerhotoimintaan.

Toinen ehdotus tekisi koulukiinteistöistä kyläläisten monikäyttötiloja, joissa voisi saada mm. terveys- ja neuvolapalveluita ja järjestää tapahtumia.

Kolmas ehdottaja haluaa tehdä vanhoista kouluista syrjäytyneiden kuntoutustilan, museon, yrityshautomon, löytöeläinkodin tai lepokodin uupuneille kuntalaisille ja turisteille.

Sallan kunnanhallitus päätti maanantaina palkita kaikki kolme osallistujaa 50 eurolla.

PerPo kertoo palkanneensa Nascan, koska Miikka Lemola ja Peetu Mäkinen ovat suorittamassa varusmiespalvelustaan eivätkä ole aina käytettävissä. Rafael Möllers on puolestaan kärsinyt loukkaantumisista.

Gabor Nasca on kuulunut Unkarin maajoukkueryhmään yleispelaajan roolissa. PerPo yrittää saada Nascan peliluvan saamaan ennen seuraavaa vierasottelua Hurrikaania vastaan.

Rovaniemeläinen rakennuttaja Jouni Viita-aho on saanut kaupungilta luvan laajentaa sekä Ounaksen liikekeskusta että Eteläkeskuksen K-Supermarketin kiinteistöä. Lisäksi Viita-aho suunnittelee liikekeskusta Ylikylään. 

Rakentaminen vie kuitenkin nyt aikaa, sillä sopivia vuokralaisia on nykyisessä taloustilanteessa vaikea löytää, sanoo Jouni Viita-aho.

– Suomessa on pysähtyneisyyden aika, kovan työn takana on saada toteutumaan.

Myös pankit harkitsevat rahoitusta entistä tarkemmin. Jouni Viita-aho uskoo kuitenkin, että uudet liiketilat kolmeen paikkaan saadaan vuoteen 2019 mennessä.

Eteläkeskuksen laajennus on 11 000 neliömetriä ja arvoltaan se on noin 12 miljoonaa euroa. Ounaksen liikekeskus taas laajenisi 8 000 lisäneliöllä.

Ylikylän tontti ei ole vielä lopullisesti Viita-ahon hallussa, sillä Rovaniemen kaupunginhallitus ei ole hyväksynyt kauppaa. Viita-aho uskoo sen toteutuvan kevään aikana.

– Pikku muotoseikkoja oli vielä auki joulukuussa. Periaatteessa hommat ovat hyvällä mallilla ja neuvottelut käyty.

Rakentaminen alkaa Ounasvaaran kupeesta

Viita-aho ei aio kuitenkaan nytkään seisoa tumput suorina, vaikka mutkia matkassa onkin. Hänen mukaan Ounaksen liikekeskuksen laajentaminen aloitetaan jo tänä vuonna.

– Supermarket-kokoluokan laajennus siihen on tulossa. Neuvottelut ovat käynnissä, erikoistavaraliikkeitäkin on mukana.

Eteläkeskuksen laajennusaikataulu on vielä auki, mutta kylmäasema nousee tontille jo ensi vuoden aikana.

– Ennen kuin vuokralaiset on saatu, emme ala toteuttamaan hanketta.

Eteläkeskukseen tulee vähintään 3-4 liikettä, Viita-aho sanoo.

Ylikylän liikekeskuksen taas pitäisi olla valmis vuonna 2017. Rovaniemen kaupunki vaatii näin. Viita-ahon mukaan tilojen rakentaminen kestää noin kahdeksan kuukautta.

– Ykkösvaihe on 2 500 neliömetriä, eli kauppa, kaupungin palveluita, ruokapaikka, kylmäasemaa, R-kioskia. Vähän samansuuntainen kuin tuo Ounasvaaran hankekin on ollut, Jouni Viita-aho luettelee.

– Se rakennetaan lähipalvelun konseptilla, uskon lähikaupan merkittävyyteen nyt ja tulevaisuudessa.

Lisää tontteja liikkeille suunnitellaan jo

Suuretkin toimijat ovat tähän asti olleet varovaisia investoinneissaan. Esimerkiksi Arina ja Kesko ovat jo saaneet vahvistetut kaavat Prisman ja Citymarketin lisätiloille. Kesko on jo kertonut, että Citymarketin laajennus ei ole lähivuosina ajankohtainen. Arinakin vielä harkitsee Prisman laajentamista ja ABC-myymälän rakentamista Rovaniemelle.

Rovaniemen kaupunki uskoo liiketilan tarvetta olevan tulevaisuudessakin. Aikomuksena on saada Eteläkeskukseen Hallitien alueelle uusia kauppapaikkoja. Alue on osa maakuntakaavaa, johon ympäristöministeriön on vielä annettava siunauksensa.

Lampivaaran vieressä luoteessa kohoaa Luostotunturin jykevä hahmo. Sille antaa oman tunnistettavan ilmeen laella könöttävä säätutka.

Kauempana kaakossa näkyy Pyhätunturin tunturijono. Siellä Kultakeron päällä näkyy 260 metrinen linkkimasto.

Etelässä ja pohjoisen suunnassa horisontti on kaukana.

Kirkkaana talvipäivänä näkymä lumoaa Ametistikaivoksella kävijän. Mutta kaivosyhtiön tarkoituksena on nyt houkutella kävijöitä myös yöaikaan.

– Me ollaan täällä maiseman yläpuolella, näkyvyyttä on joka suuntaan eikä täällä ole valosaastetta. Kirkkaina iltoina ja öinä tämä on ihanteellinen paikka tarkkailla taivaan ilmiöitä.

– Me on kehitetty semmoinen tuote kuin ”Pohjoinen taivas tänään”. Siinä keskitytään aina siihen aiheeseen mitä taivaalta on mahdollista tarkastella. Eli välillä ne on revontulet, välillä täysikuu ja välillä tähtitaivaan ilmiöt, toimitusjohtaja Timo Seppälä sanoo.

Yötaivas sykähdyttää kun sen näkee kunnolla

Suurkaupungeissa pystyy elämään elämänsä ilman että näkee kaiken kattavaa tähtitaivasta. Tiheään asutuilla alueilla ei enää löydä ulkosalta paikkaa, jossa olisi oikeasti pimeää. Hämärää voi olla mutta ei kunnollista sieluun käyvää pimeyttä.

– Välillä aina on tullut ihmisiä, jotka on sanoneet, että he eivät ole ikinä nähneet näin paljon tähtiä. He on asuneet kaupungissa, jossa ainoastaan kirkkaimmat tähdet näkyy. Täällä ne on tuossa, melkein käsin kosketeltavissa, Arctic Ametisti oy:n toimitusjohtaja Timo Seppälä sanoo.

Revontulet ovat jo jonkun vuoden olleet turistien suosikkinähtävyys. Mutta jo pelkästään kirkkaana hohtava tähtitaivas ja linnunrata ovat monelle kaupunkilaiselle jopa henkeäsalpaava kokemus.

– Meilllä kerrotaan taivaan ilmiöistä animaatioin ja videoin ja sitten taivaskiikareilla katsotaan näitä kuvioita. Ja sitten voidaan harjoitella revontulien ja tähtitaivaan valokuvaamista. Tämä on sellaista millä tuntuu nyt olevan kysyntää, Seppälä sanoo.

Metsähallituksen omistamista hotellitontista maksetaan vuokraa sen mukaan kuinka tehokkaasti tontille on rakennettu. Kerrosneliöhinta perustuu Metsähallituksen arvioimaan tontin arvoon. Rovaniemeläinen Santas Hotels yrittäjä Seppo Aho on neuvotellut Saariselän Santas Hotel Tunturin tontin vuokrankorotuksesta Metsähallituksen kanssa jo kolme vuotta. Vuokrasopimus tehty 34 vuotta sitten ja se on nyt tullut sopimuksensa päähän. Yhteistä ymmärrystä ei ole löytynyt.

- Se mikä sieltä Metsähallitukselta on tämä viimeisin esitys tullut niin siinä on 4800 prosentin korotus. Sen toki myönnön, että vuokra on jälkeen jäänyt, mutta tämmöisiä korotuksia ei kestä kukaan, kertoo perheyrityksessä hallituksen puheenjohtajana toimiva Seppo Aho.

Sopimuksen indeksiehto on korottanut tontin vuokraa vuosien aikana 160 prosenttia alkuperäisestä. Se ei kuitenkaan ole riittävästi Metsähallituksen mukaan.

- Emme missään tapauksessa ole Metsähallitukselta mitään avustuksia vailla vaan inhimillistä vuokraa, minkä pystyy yritys maksamaan, muistuttaa Seppo Aho.

Pienelle yritykselle seinä pystyyn

Ylläksellä, Ylläsjärven puolella Hotelli Ylläsrinteen omistaja Ritva Rantahalvari on myös käynyt tiukkaa vääntöä hotellinsa tontinvuokrasta Metsähallituksen kanssa. Neuvottelut ovat kestäneet kolme vuotta.

- Ensimmäinen esitys Metsähallitukselta oli reilu 500 prosenttia ja nyt viimeinen  esitys on reilu 100 prosenttia, muistelee Ritva Rantahalvari sopimusneuvottelujen kulkua.

Vaikka lähentymistä on tullut prosentuaalisesti paljon, on Metsähallituksen viimeisinkin korotus pienelle hotelliyrittäjälle liikaa. Pari kilometriä keskuksista syrjässä olevan hotellin ovet joudutaan pitämään kiinni hiljaisimpina aikoina kuten näin sydäntalvella.

- Jos kulut pelkästään maanvuokran osalta nousisi reilun 100 prosenttia, niin se voi olla ihan kohtalonkysymys meidän yritykselle, sanoo Ritva Rantahalvari.

Metsähallitus kuorii kerman

Lapland Hotels -ketjulla on 13 hotellia eri puolilla Lappia. Ketjun perustaja Pertti Yliniemi on käynyt tiukkoja vääntöjä Metsähallituksen kanssa vuosien aikana ja edessä on pian neuvottelut Hotelli Riekonlinnan tontinvuokrasta.

Yliniemi on sitä mieltä, että Metsähallitus käyttää hyväkseen määräävää markkina-asemaa. Lapissa matkailukeskukset ovat valtaosin valtion mailla joita Metsähallituksen Laatumaa hallinnoi.

Yliniemi on sitä mieltä, että jos vuokra on leijonanosa käyttökatteesta, niin toiminta on lähes mahdotonta. Eikä silloin maan arvo vastaa kassavirtapohjaista arvonmääritystä.

- Indeksikorotukset ja muut korotukset ovat pitäneet huolen siitä, että Metsähallitus on saanut ansiotonta arvonnousua näille maille joiden kehittämiseen ja arvonnousuun se ei ole koskaan ottanut mitään riskiä, laskettelee Pertti Yliniemi näkemyksiään.

- Eli nämä yritykset ovat tämän arvonnousun tuottaneet, jos sitä ylipäänsä tällä hetkellä on. Sitten Metsähallitus pyrkii siitä koko ajan rahastamaan, harmittelee Pertti Yliniemi.

Yliniemen mielestä Metsähallitus kuristaa Lapin matkailua kohtuuttomasti nykytilanteessa.

-  Tässä on varmasti keskustelun paikka tästä periaatteesta millä tulevaisuudessa näitä vuokria määritellään, arvelee Pertti Yliniemi.

Metsähallitus: Vuokrat nykytasolle

Metsähallitus perustelee hotellitonttien vuokrankorotusta markkinoiden yleisellä hintatasolla.

– Meillä on hinnoitteluperiaatteena markkinahinta, joka perustuu Metsähallituksen omaan kauppojen seurantaan ja maanmittauslaitoksen kauppahintatilastointiin. Haemme jatkuvasti referenssejä, joille hinnoittelumme perustuu, Metsähallituksen Laatumaan johtaja Tuomas Hallenberg toteaa.

Tuomas Hallenbergin mukaan joitakin vanhoja sopimuksia, jotka ovat vuosikymmenien takaa, on tarvetta uusia ja päivittää nykyiseen tilanteeseen.

- Ja ihan esimerkkinä, jos hotellitontin vuosivuokra on ollut rivitalovastikkeen suuruinen, niin päivitystarve on tietysti ilmeinen. Prosentit tietysti tässä tapauksessa ovat näyttäviä, arvioi Tuomas Hallenberg.

Tuomas Hallenbergin mukaan vuokranalennusta ei voi tehdä matkailualan nykyiseen tilanteeseen vedoten.

– Nykytilanne on nykytilanne ja sopimusjaksot ovat vuosikymmeniä ja niihin mahtuu sekä nousuja että laskuja, jos tätä voimassa olevaa suhdannetta nyt tarkastellaan.

– Alan kausiluontoisuuteen on hankala ottaa kantaa, se kuuluu turistibisnekseen, Tuomas Hallenberg toteaa.

Valtiotieteen tohtori Timo Aron tekemässä analyysissä vertailtiin Suomen 26 suurimman kaupungin muutos- ja kasvuprosenttien perusteella ns. suhteellista elinvoimaa, mikä tuo näkyviin nosteessa olevat, muutosherkimmät ja "ketterimmät" kaupungit.

Suhteellisen elinvoiman perusteella vahvimmat kaupungit olivat Seinäjoki, Kuopio, Vaasa, Kokkola ja Helsinki. Rovaniemi pääsi vertailussa suhteellisen elinvoiman perusteella sijalle seitsemän 26 suurimman kaupungin joukossa.

Aron mukaan suhteellisen elinvoiman osalta parhaiten menestyneet kaupungit ovat kyenneet parhaiten reagoimaan talouden suhdannevaihteluihin tai häiriöihin. Kokkola on hyvä esimerkki alueesta, joka on kyennyt uusiutumaan ja monipuolistamaan toimialarakennettaan pitkän rakennemuutoksen seurauksena.

Rovaniemellä hyvät luvut

Rovaniemen kaupungin alueella bruttokansantuote kasvoi 10,6% eli 2 852 euroa vuosina 2005-2013. Kunnallisia veroja Rovaniemi sai vuonna 2012 19% enemmän kuin vuonna 2005.

Vuonna 2012 Rovaniemellä oli 1 072 työpaikkaa enemmän kuin 2005; niistä lähes puolet syntyi yksityiselle sektorille. Vastaavasti työttömyysaste oli vuosina 2010-2013 keskimäärin 1,1 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuosina 2005-2009.

Toisaalta keskimääräiset sosiaali- ja terveysmenot lisääntyivät vertailujaksolla 21,1% eli 576 euroa rovaniemeläistä kohden.