Keski-Romaniasta, Itä-Transilvaniasta kotoisin oleva Ágnes Czincziri kantaa saunavettä Jäämeren saunaan Pykeijassa. Hän puhuu selkeää suomea Pykeijaan saapuneiden suomalaisturistien kanssa. Czincziri on toista kesää töissä Pykeijassa. Hän auttaa Pykeijan monimitoiminaista, matkailubisnestä pyörittävää Elsa Ingilä-Haldorsenia.
Romaniasta Jäämeren rantaan on melko pitkä ja mutkainen matka, miten ihmeessä hän on tänne päätynyt?
– Sattumalta, nauraa Czinciri.
Hän päätyi Pykeijaan työskennellessään toissa talvena Sodankylässä. Czincziri tutustui Yli-Tepsan perheeseen ja lähti näiden mukana tutustumaan Ruijan pieneen kalastajakylään. Reissulla oli arvaamattomat seuraukset.
– Tulimme käymään Pykeijassa huhtikuussa. Olimme täällä vain yhden yön, saunoimme ja uimme Jäämeressä. Jo siinä ajassa rakastuin kylään.
Ja Elsa taas huomasi pätevän, suomea puhuvan naisen ja tarjosi heti kesäksi töitä.
– Ajattelin ensin, että huhhuh! Minulla oli suunnitelmia jo kotona Romaniassa, mutta harkinnan jälkeen päätin kuitenkin vastata myöntävästi Elsan kutsuun. Olen viihtynyt hyvin.
Aivan vieraita Finnmarkin lääni ja Pykeija eivät olleet, sillä Romaniassa yliopistossa opiskellessaan Czincziri tutki Finnmarkin lääniä. Häntä kiinnosti myös kylän suomalaisuus ja suomen kieli.
– Omasta elämästäni tiedän, mitä on asua ja elää vähemmistönä toisessa maassa. Olen Romaniassa romanialais-unkarilainen. Transilvania liitettiin toisen maailmansodan jälkeen Romaniaan, ja kaikki sukujuureni ovat unkarilaisia. Ymmärrän siis hyvin pykeijalaisia, joilla on suomalaiset juuret.
Suomen luonto ja siisteys innostivat
Ágnes Czincziri opiskeli Romaniassa suomea. Sekään ei ole ihan tavanomaisin ratkaisu.
– Päätin opiskella suomea, koska suomi ja unkari ovat sukukieliä. Osaan romaniaa, joten olisin voinut opiskella helposti espanjaa tai italiaa. Minua ei kuitenkaan kiinnostanut opiskella tuttuja kieliä. Suomi onkin ollut suuri mutta mukava haaste, Czincziri nauraa.
Häntä ihastutti myös se, miten suomalaiset pitävät huolta ympäröivästä luonnosta.
– Luonnon kauneus ja rajattomuus olivat minulle tärkeitä.
Suomen kielestä ei varmasti ole yhtä paljon hyötyä kuin maailman valtakielistä, mutta ainakin Pykeijassa pärjää pitkälti suomella, koska turisteista 95-98 prosenttia tulee Suomesta.
Czincziri on alkanut opiskella myös norjaa, koska norjalaiset ovat alkaneet löytää kauniin kotimaankohteensa. Lisäksi nuorempi väki puhuu Pykeijassakin vain norjaa, vaikka suomea opetetaan paikallisessa koulussa.
Nuoret eivät syystä tai toisesta halua käyttää suomea.
Keskustelu Romaniasta on leimaavaa
Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa on viime vuosina käyty keskustelua romanien tilanteesta. Yleensä keskustelu ei ole kovin lämminhenkistä.
– Kyllä tämä on aika ikävä asia, ja varsinkin se miten se vaikuttaa muihin romanialaisiin, jotka ovat lomalla tai muuten vain haluavat tulla Suomeen tekemään rehellistä työtä. Keskustelu on aika leimaavaa, Czincziri sanoo.
Oulussa ja Sodankylässä asunut Czincziri kertoo kuitenkin itse välttyneensä rasismilta.
– Minulla ei ole ollut huonoja kokemuksia siitä, että olen kotoisin Romaniasta. Ehkä se johtuu siitäkin, etten ole joutunut sellaisiin tilanteisiin, joissa keskustelu olisi mennyt rumaksi.
Czinczirin pomo Elsa Ingilä-Haldorsen on myös tietoinen suomalaisten ja norjalaistenkin suhtautumisesta romanialaisiin. Hän päätti tehdä ruohonjuuritason asennetyötä.
– Viime kesänä Itä-Finnmarkin lehti tuli tekemään juttua Elsasta ja kyläkirjastosta. Elsa halusi minun olevan mukana artikkelissa juuri sen takia, että hän halusi korostaa että olen Romaniasta ja olen silti mukana ihan rehellisessä hommassa. Hänelle oli tärkeää näyttää, etteivät kaikki romanialaiset ole kerjäläisiä ja tule tänne varastamaan, Czincziri sanoo.