Asiakkaat liikkuvat eri tavalla ostoskeskuksessa: yksi rientää suoraan maitohyllylle, toinen taas pyörii päämäärättömästi shoppailemassa.

Asiakkaiden reitit ovat uuden teknisen laitteen, syvyyskameran, mielenkiinnon kohde. Sitä kehittää VTT:n erikoistutkija Sari Järvinen.

– Siinä ei ole hirveesti mutkia ja se eteneminen on suhteellisen rivakkaa, kun on tiedossa, mihin ollaan menossa ja on selvä päämäärä. Sitten tämmönen shoppailija, joka ei tiedä, mihin hän haluaa, niin siitä reitistä voi erottaa, että minkälainen se tavoite on ollut.

Syvyyskamera havainnoi kauppakeskuksen asiakkaita infrapunasäteilyn avulla. Se ei muodosta valokuvaa asiakkaista siinä mielessä, että sen avulla pystyisi tunnistamaan ihmisiä, mutta se taltioi tarkasti anonyymiksi jäävien ihmisten kulkureitit kaupassa.

– Yksittäinen kauppias voi tämän avulla saada selville, että mitkä ovat mielenkiinnon alueet siellä hänen liikkeessään, eli minne asiakkaat luontaisesti kaikki päätyy.

Ei tunkeudu yksityisyyteen – ainakaan vielä

Rovaniemeläinen kauppakeskus Rinteenkulma on yksi paikka, missä syvyyskameraa kokeillaan pilottihankkeessa. Kauppakeskuspäällikkö Pekka Rinteen mukaan kameralla selviää muun muassa se, mikä on vetovoimaisin myymälä.

– Plus sitten se, että jos tehdään jotain toimenpiteitä tai kampanjoita sun muuta, niin kuinka se vaikuttaa tähän ihmisvirtaan.

VTT tutkii kameran käyttöä ensisijaisesti kaupoissa mutta myös toimistoissa ja senioriasunnoissa. Koska syvyyskamera ei tunkeudu kovin syvälle ihmisen yksityisyyteen, sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi vanhusten turvana, sanoo erikoistutkija Järvinen.

– Eli kun puhutaan vanhuksista, jotka asuvat itsenäisesti omissa asunnoissaan, pystyttäisiin tunnistamaan, onko siellä aikainen merkki jostain ongelmasta, johon kannattaisi puuttua ajoissa ennen kuin siitä tulee isompi ongelma.

Syvyyskamera lienee suhteellisen ongelmaton ihmisten yksityisyyden kannalta tässä muodossaan, sillä meitä valvotaan kaupoissa muutenkin. On kuitenkin vain ajan kysymys, milloin teknologia kehittyy niin pitkälle, että meidän ostoskäyttäytymistämme voitaisiin valvoa reaaliajassa – aina sitä myöten, että kauppa tietäisi jokaisesta asiakkaasta nimeltä, mitä tuotteita he ovat katselleet kaupoissa.

19-vuotias nuorukainen ajoi tammikuisena aamupäivänä henkilöautolla 134 kilometrin tuntinopeutta, kun rajoitus oli 80 kilometriä tunnissa. Mies ajoi Pellosta Rovaniemen suuntaan.

Maaliskuussa Lapin käräjäoikeus tuomitsi miehen ajokieltoon ja 30 päiväsakkoon törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. 

Rovaniemen hovioikeus piti Lapin käräjäoikeuden rangaistuksen voimassa, koska ylinopeusrikos tapahtui yleisellä tiellä ja teko oli omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa.

Hovioikeus määräsi ajokiellon vähintään kolmeksi kuukaudeksi, mutta koska nuorukainen oli jo ollut väliaikaisessa ajokiellossa ja näin ollen kärsinyt osan tuomiostaan, ajokieltoa päätettiin jatkaa vain elokuun puoliväliin.

Rovaniemen hovioikeus käsitteli asiaa tiistaina.

Vakituisesti muunlaisessa ympäristössä ja toisenlaisten ihmisten parissa asuva saattaa aidosti lumoutua vaara- ja tunturimaisemista sekä Lapin ihmisten välittömyydestä. Häneen voi iskeä lapinhulluus kuin tauti.

Satakunnasta lähtöisin oleva ja lappilaiseen tyttöön 1960-luvun lopulla rakastunut Kalevi Leppänen on julkaissut kirjan Lappiin hurahtamisesta. Kirja on nimeltään Lapinhullu, alaotsakkeena Tarinoita Lappiin rakastuneista. Kirjan on kustantanut SKS. Kirjoittaja kertoo saaneensa idean kirjaan ollessaan Lapin yliopiston Tarinamestari-koulutuksessa. Kalevi Leppänen asuu nykyisin Rovaniemellä.

Leppänen kiintyi Lappiin ja Lapin ihmisiin

Kyseessä on perusteellinen artikkelikokoelma, jossa tarkastellaan lapinhulluutta hyvin monesta eri näkökulmasta. Leppänen aloittaa kirjansa ensimmäisillä henkilökohtaisilla Lapin kokemuksillaan silloisen tyttöystävän ja nykyisen vaimonsa kotoa, jonne nuori sulhasehdokas tuli ensimmäistä kertaa. Hän koki olevansa täydellinen utami eli taitamaton. Hän ei osannut tehdä mitään, eikä sanoa sanaakaan. Hän ei tuntenut luontevaa lähestymistapaa kanssakäymiseen mahdollisten appivanhempiensa kanssa. Orastava lapinhulluus oli pelkän tytön rakkauden varassa. Se kuitenkin kesti ja vähitellen useiden vierailujen ja vaellusretkien jälkeen Leppänen kiintyi Lappiin ja Lapin ihmisiin niin paljon, että lopulta muutti tänne asumaan.

Leppänen kirjoittaa, että maantieteellisesti Lappi on vuosikymmenien kuluessa laajentunut. Ennen puhuttiin Lapista ja Perä-Pohjolasta. Lapin muodostivat kahdeksan pohjoisinta kuntaa ja muu osa nykyistä Lappia oli Perä-Pohjolaa. Mistään Meri-Lapista ei kukaan 1960-luvulla edes puhunut, enkä minäkään kokenut muuttavani Lappiin vuonna 1964, kun perheemme muutti Kemistä Kemijärvelle. Tänä päivänä Lapin tunnettuutta halutaan hyödyntää varsinkin matkailussa, kun Kuusamo ja Pudasjärvikin haluaisivat kuulua Lappiin.

Lapinhulluutta ei voi yksiselitteisesti määritellä

Kalevi Leppänen tarkastelee kirjassaan, miten käsitys lapinhulluudesta on kehittynyt melko myöhään. Vasta matkailun yleistyminen ja tunturikeskusten syntyminen 1960-luvun lopulta alkaen oikeastaan loi nykyisenkaltaisen lapinhulluuden. Elintason vähitellen noustessa oli yhä useamman mahdollista tulla Lappiin matkailijana ja moni tykästyi joko Lapin erämaihin tai tunturikeskuksiin. Leppäsen mielestä lapinhulluutta ei voi yksiselitteisesti edes määritellä vaan se sisältää niin yksinäiset erämaiden vaeltajat ja kalastajat kuin tunturikeskusten yökerhojen bilettäjätkin.

Kalevi Leppäsen Lapinhullu -kirjan mielestäni mielenkiintoisinta antia ovat sen yli 20 henkilökuvaa muualla syntyneistä mutta Lapissa eläneistä tai tänne usein tulevista lapinhulluista. Mukana joukossa ovat mm. Hugo Sandberg, K.M.Wallenius, Urho Kekkonen, Yrjö Kokko, Petronella ja Kotlannin äijä. Näissä henkilökuvissa tarkastellaan lapinhulluuden erilaisia puolia ja sitä miten lapinhulluus iskee ihmiseen.

Lapinhulluutta kannattaa tavoitella

Ehkä kaikkein erikoisin ja hyvin varhainen lapinhullu oli upporikas skotlantilainen kaivosinsinööri Millie McKay. Aluksi hän asui Kemijärven Luusuassa ja muutti vuonna 1890 Pallasjärvelle. Kotlannin äijä pakeni Euroopan kohoavaa elintasoa ja uudenlaista maailmaa Lappiin. Hän tuli tunnetuksi erikoisista tempauksistaan ja siitä, että teetti ihmisillä kunnon palkalla hupihommia. Kotlannin äijä siirrätti Kemijärveltä Pallasjärvelle ison nuottaveneestä rakennetun kajuutallisen purjeveneen ja rakennutti Pallasjärvelle henkilökohtaisen kappelin. Kotlannin äijä harrasti nykyisin suosittua pyydä ja päästä -kalastustakin jo yli sata vuotta sitten. Paikalliset ihmiset tietenkin kummastelivat moista hulluutta.

Kalevi Leppäsen artikkelikokoelmasta Lapinhullu saa mielestäni hyvän käsityksen tästä nykyajan taudista. Leppänen kirjoittaa: ”Lapinhulluuteen kuuluvat Lapin tunnelma ja outo kiintymys, kuumeen tapainen, joka vetää aina vain Lapin suuntaan. Lappi on lapinhullulle ennen kaikkea kutkuttava mielentila, monille myös pakopaikka. Lapinhulluutta kannattaa tavoitella, koska se on pikemminkin lääke kuin sairaus.”

Uudet tangokuninkaalliset kruunataan heinäkuun toisella viikolla Seinäjoella. Tangokuningasfinaali mitellään torstaina 10. heinäkuuta.

Miesten finaalissa kruunua kohti kurottelee myös alkujaan kemijärveläinen, sittemmin rovaniemeläistynyt Jarkko Honkanen.

Honkasella on pitänyt kiirettä koko kesän ja pyöritys on ollut tangolaulukilpailun tiimoillakin melkoista. Kuningaskanditaatti kertoo kuitenkin nauttineensa kisameiningistä.

– Tämä on juuri sellaista, mitä osasin odottaa. Tai itse asiassa paljon enemmän kuin osasin odottaa! Tämä on paljon mukavampaa ja hienompaa. En osannut kuvitella, että tämä on tällaista niin ihmisiä lähellä olevaa touhua.

Yöt huonoja, unet ihania

Honkanen on yleisölle tuttu paitsi tangokisaajana, myös ennen kaikkea pitkän linjan keikkamuusikkona. Viime aikoina monella yleisössä olleella on ollut laulajalle asiaa: vinkkejä ja palautetta tulee tiuhaan.

– Ihmisiä kiinnostaa tietenkin tämä tangomarkkinajuttu nyt aivan ehdottomasti. Ihmisillä on selkeästi omia mielipiteitä, niitä on mukava kuunnella ja tokihan niistä oppii. Kyllä ihmiset seuraavat aika tarkkaan kaikkea mahdollista, Honkanen sanoo.

Hyvin usein tangokuningaskokelaan juttusille tullutta huolettaa laulajan kisajännitys.

– Yleisin [palaute] edellisen tv-lähetyksen jälkeen oli, että "Taisit vähän jännittää". Ja sitten tulee niitä ohjeita, että miten siitä jännityksestä pääsee eroon ja miten kannattaa valmistautua.

Jarkko Honkanen paljastaa, että finaalin lähestyessä jännitys on tosiaan puskenut pintaan.

– Jos ihan rehellisiä ollaan, niin edellisen tapahtuman [Meritangot] jälkeen olen nukkunut yöni tosi huonosti. Ne ovat sellaisia tangounia.

Tangopainajaisista ei kuitenkaan ole kysymys.

– Ne ovat olleet hyviä unia. Erinomaisia unia. Positiivisia, Honkanen hymyilee.

Tässä vaiheessa kisaa lappilaisfinalisti tuskin on ainoa, joka tangoaa jo unissaankin.

– Kyllä ne ajatukset koko ajan ovat siellä tangoilla. Tämä jännitys on matkassa koko ajan ja tulee sellaisia jännityksen ihania aaltoja. Jännittää, mutta se kuuluu siihen juttuun. Jos ei jännittäisi, niin se olisi paljon huonompi juttu!

Honkanen lievittää jännitystään rauhoittumalla henkisesti ja viettämällä aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Yleisö sydämellä matkassa

Tangokuningasfinaalin ainoa lappilaislaulaja on selvittänyt kilpailun karsintavaiheet yksi toisensa jälkeen. Esikarsintavaiheen yleisöäänestyksessä Honkasen pottiin ropisi enemmän ääniä kuin kenellekään toiselle kisaan osallistuvalle.

– Se on hieno juttu, että ihmiset ovat takana ja oikeasti minun puolellani tässä jutussa. Se tuntuu hyvältä ja tuo vain positiivista energiaa. Tietää, että on paljon porukkaa takana ja että edustaa sellaista joukkoa ihmisiä, joista itsekin osaa olla ylpeä. Siitä, että on lappilainen.

Moni haluaa käydä kannustamassa rovaniemeläistä voittoon henkilökohtaisesti.

– Ihmiset tsemppaavat. Ihmiset ovat tosi sydämellä matkassa. Keikoillakin tullaan ihan halaamaan.

Honkanen on kiitollinen yleisön tuesta ja tähän saakka annetuista äänistä.

– Jokainen joka on nähnyt minut keikalla ja tuntee minut ja tietää, niin varmasti osaa kuvitella, kuinka tärkeänä pidän sitä, että ihmiset ovat takanani.

Viimeiset metrit yleisön ja treenin voimalla

Tangolaulukilpailu lähenee jo loppusuoraansa, mutta suurimmat mittelöt on vielä käymättä. Honkanen luottaa viime metreillä yleisöön, joka äänestää finaalin toiselle kierrokselle yltävät laulajat.

– Luotan lappilaisten tapaan äänestää omiensa puolesta. Ja avaimet toiselle kierrokselle ovat täysin yleisön käsissä. Toivotaan, että ihmiset ovat yhtä ahkeria kuin silloin esikarsinnan aikaan.

Varsinainen valmistautuminenkaan ei ole vielä takana, vaan finaalikappaleita hiotaan ja hienosäädetään ahkerasti koko ajan.

– Joka päivä treenataan kolme, neljä tuntia ja lauletaan tangoa. Ne sanat pitää saada selkärankaan niin, että kun sinne mennään kameroiden eteen, niin voi keskittyä siihen lavalla olemiseen.

Seinäjoella Jarkko Honkanen aikoo tehdä kaikkensa, että mukaan kotimatkalle lähtisi myös kruunu.

–Jos vain Luoja suo ja jos vain pystyisin nauttimaan täysin sielunvoimin siellä lavalla, niin se olisi parasta, mitä siellä voisi tapahtua, Honkanen sanoo.

Tangokuningasfinaali käydään torstaina 10. heinäkuuta. Finaalissa kilpailevat Jarkko Honkasen lisäksi myös Juha Hautaluoma, Jarno Kokko, Leif Lindeman, Mikko Mäkeläinen ja Teemu Roivainen.

Australialainen Andrew Reid on irtisanoutunut Kevitsan kaivoksen johtajan paikalta.  Reid jätti työnsä kesäkuussa. Hän ei halua kommentoida eronsa syitä tai tulevaisuudensuunnitelmiaan. Reid toimi Kevitsan johtajana kaksi vuotta.

Lapin Kansan mukaan Kevitsan uudeksi johtajaksi nousee englantilainen metallurgi Alan Delaney. Hän aloittaa elokuussa.

Sodankylässä sijaitsevan Kevitsan nikkeli- ja kuparikaivoksen omistaa First Quantum Minerals -yhtiö.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Lapin Kansa.

Lapissa ja Koillismaalla on rakennettu Arjen turvaa kunnissa -toimintamallia, jolla olemassa olevat resurssit kootaan aiempaa tehokkaammin yhteisen hyvän toteuttamiseen. Se pyrkii hyödyntämään esimerkiksi paikallisia yhdistyksiä  ja turvaamaan matalan kynnyksen lähipalvelut.

Toimintamalli on valittu Maaseutuverkoston Parhaat käytännöt 2014 -kilpailun finaaliin yhteistyö-sarjassa.

Voittajat julkistetaan lokakuun lopussa Lahden Sibeliustalossa järjestettävässä Maaseutugaalassa.

Pilottikuntina toimivat Kemijärvi, Pelkosenniemi, Posio, Pudasjärvi ja Tornio.

Arjen turvaa kunnissa -toimintamalli voitti viime vuonna Euroopan julkishallinnon instituutin järjestämän kilpailun, jossa etsittiin luovia ratkaisuja Euroopan taloudellisen kriisin selättämiseksi.

Hyvä tahto ei riitä varmistamaan ihmisten palveluja tulevassa sote-uudistuksessa. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan mukaan palvelujen saanti on turvattava riittävän järeillä määräyksillä lakitasolla.

– Toivon mukaan lakiin tulee riittävän vahvat säädökset siitä, mitä lähipalvelut ovat ja kuinka kaukana ne voivat olla. Tämä on tärkeää pohjoisessa Suomessa ja Kainuussa, jossa etäisyydet ovat pitkät.

Aluehallintovirasto valvoo viranomaisena peruspalvelujen toteutumista.

– Katson, että minimiehdot on oltava lakitasolla, ihan samalla tavalla kuin nyt on hoitotakuussa ja nykyisessä lainsäädännössä. Uskon, että saatavuuteen ja saavutettavuuteen pystytään rakentamaan lainsäädäntöä. Tietysti lakien on myös oltava mahdollisimman yksiselitteisiä, joka helpottaa valvontaa, sanoo Savolainen. 

Sosiaali-ja terveydenhuoltoa uudistavaa lakia valmistellaan parhaillaan kuntaliiton ja sosiaali-ja terveysministeriön välisissä neuvotteluissa. Lakiesityksen on tarkoitus lähteä lausuntokierrokselle elokuun puolenvälin paikkeilla.

Kuuden hehtaarin alalle levinnyt maastopalo työllisti pelastuslaitosta Lapin Inarissa torstain vastaisena yönä. Pelastuslaitos sai keskiviikkoiltana 20.30:n aikaan ilmoituksen kaukaa havaitusta savusta, minkä syyksi paljastui laaja tulipalo.

Päivystävän palomestarin Reino Mattuksen mukaan tuli oli karannut nuotiosta järvenrantamökin luona Alimmaisella Mustajärvellä Koppelotien varressa.

Yöllä alkanut vesisade helpotti palomiesten urakkaa, ja roihu sammui aamuyöstä.

Pelastustöitä tehtiin hankalassa paikassa jyrkässä maastossa, vaaran rinteessä hakkaamattomassa metsässä. Lisäksi palopaikka oli vaikeasti tavoitettavissa – pelastuslaitoksen piti lähestyä liekkejä veneellä. Sammutustöissä käytettiin kahta kellupumppua, jotka siirsivät vettä järvestä tuleen. Rajavartiolaitos auttoi sammutushelikopterilla.

Palomestari Mattuksen mukaan järven rannassa on muutamia mökkejä, mutta onnekkaasti tuuli kuljetti paloa niistä poispäin.

Korjattu 3.7.2014 kello 5.38 Ivalo Inariksi.

Inarin nuorisovaltuuston varapuheenjohtaja Jaakko Joentakanen on vasta päässyt esittelemään Inarin kunnanvaltuustolle ideoita, joita nuorisovaltuusto on kerännyt paikallisilta nuorilta. Nuorisovaltuusto tiivisti ideat kolmeen "kärkihankkeeseen".

– Ykköseksi tuli kesätyöpaikkojen saatavuuden varmistaminen jatkossa eli käytännössä ensi kaudeksi. Toiseksi halutaan kannustaa nuoria kulttuuritoimintaan teemalla "pienin sijoituksin saadaan isoja saavutuksia". Kolmas oli se, että varmistetaan terveydenhoitajan ja psykologin palveluiden saatavuus nuorille.

Kunnanhallitus on jo päättänyt laittaa kaikki kolme kärkihanketta valmisteluun lautakuntiin. Uutinen ilostuttaa Joentakasta.

– Aivan loistava uutinen, tässä voisi melkein kakkukahvit sen kunniaksi täräyttää. Hienoa, että ne oikeasti laitetaan eteenpäin.

Palo oli alkanut mökkirannassa olleesta nuotiosta Alimmaisella Mustajärvellä. Palo oli jo saatu sammutettua, kun kääntyilevä tuuli lietsoi kertaalleen sammutetun maastopalon uudestaan palamaan.

Palomiehet eivät huomanneet ajoissa palavaa rakennusta, koska he olivat toisella puolella laajaa paloaluetta rajoittamassa paloa.

Keskiviikkoiltana havaittu tulipalo tuhosi Inarissa maastoa kuuden hehtaarin alalta. Palomiehet sammuttivat paloa aamuneljään saakkaa.

Käräjäoikeus oli tuominnut miehen hallinnan loukkauksesta sakkorangaistukseen sekä purkamaan rakennukset tai maksamaan Metsähallitukselle purkukulut. Mies valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus sen sijaan hylkäsi syytteet sillä perusteella, että miehellä on kaivosoikeus alueelle. Kullanhuuhdonta-alueelle rakentaminen on kielletty, mutta kaivoslupaa kielto ei koske uudessakaan kaivoslaissa. Hovioikeuden mukaan rakennuksia ei tarvitse purkaa.

Hovioikeus tarkentaa, että rakennukset eivät loukkaa Metsähallituksen hallintaoikeutta. Se ei kuitenkaan ota suoraan kantaa siihen, onko mies saanut rakentaa Lemmenjoen kaivospiirilleen.

Kirjallisella hoitotahdolla voi yrittää varmistaa sitä, että potilas tulee hoidetuksi kuten on halunnut. Hoitotahdosta oikeustieteen pro gradu -tutkielmansa tehnyt oikeustieteen maisteri, toimittaja Tiina-Leena Kurki suosittelee, että kaikki tekisivät hyvissä ajoin hoitotahtonsa.

– En haluaisi ajatella hoitotahtoa vanhuuden varana, sillä kuka tahansa voi yllättäen joutua tilanteeseen, jossa joutuu sairaalaan vaikka onnettomuuden takia. Välttämättä potilas ei silloin pysty itse kertomaan hoitotahtoaan, Kurki muistuttaa.

Hoitotahto on asiakirja, jossa henkilö voi määritellä tahtonsa, jos joutuu sairaala- tai laitoshoitoon.

– Esimerkiksi Muistiliitolla on kaavake, jossa voidaan määritellä, millaista hoitoa ja hoivaa haluaa tai ei halua. Hoitotahdossa voi esimerkiksi määritellä, millaisissa tilanteissa haluaa itselleen elvytyskiellon. Hoitotahto kannattaa tehdä mahdollisimman tarkaksi, Kurki suosittelee.

Hoivaosiossa taas voi ilmaista toiveitaan, millaista hoivaa haluaa, jos joutuu esimerkiksi laitoshoitoon.

– Hoivaosio ei ole niin sitova kuin esimerkiksi elvytyskielto. Hoivatoiveita toteutetaan siltä osin kuin mitä esimerkiksi jollakin laitoksella on niitä voimavaroja tehdä, Kurki sanoo.

Hoitotahto auttaa potilasta, omaisia ja hoitohenkilöstöä

Kirjallinen hoitotahto turvaa potilaan itsemääräämisoikeutta.

– Oulun kaupunginsairaalassa tekemäni selvityksen mukaan hoitohenkilökunta pitää hoitotahtoa erittäin tärkeänä asiakirjana. Se helpottaa henkilökunnan työtä ja potilaan oikeusturvan toteutumista, Kurki sanoo.

Olemassa oleva hoitotahto tukee myös omaisia.

– Sen avulla omaisten on helpompi tehdä hoitopäätöksiä, jos potilas itse ei kykene enää ilmaisemaan itseään. Päätöksentekotilanteet voivat olla omaisille todella rankkoja, Kurki kuvailee.

Lääkärin etiikka voi mennä hoitotahdon edelle

Käytännössä kirjallinen hoitotahto ei kuitenkaan aina takaa potilaan tahdon toteutumista.

– Käytännössä on viitteitä siitä, että tahto ei välttämättä toteudu. Ongelmia on siinä, miten hoitotahtoa tulkitaan ja kuka sitä tulkitsee. Toisaalta lääkärin oma etiikka voi tavallaan mennä potilaan tahdon edelle, Kurki kertoo.

Lapin yliopistoon tehdyn maisteritutkielmaan liittyneen kyselyn mukaan 57 prosenttia vastaajista asetti lääkärin etiikan tärkeimmäksi työtään ohjaavaksi normiksi. Potilaslain ensimmäiselle sijalle merkitsi viidennes vastaajista.

Kirjallisestakin hoitotahdosta kannattaa keskustella

Kirjallinen hoitotahto ei myöskään auta potilasta, jos se on kotona piirongin laatikossa tai onnettomuuden sattuessa toisessa hoitopaikassa.

– Kansallinen potilastietoarkisto Kanta voi tuoda tähän avun. Kansalaiset voisivat toimittaa kirjalllisen hoitotahtonsa potilastietoarkistoon, jolloin se on nähtävissä missä tahansa sairaalassa. Tällä hetkellä hoitotahto kannattaa toimittaa omaan terveyskeskukseen tai hoitavaan sairaalaan.

Kurki suosittelee, että kirjallisen asiakirjan lisäksi omasta hoitotahdosta keskusteltaisiin sekä omaisten että lääkäreiden kanssa. Näin hoitotahto ei tulisi yllätyksenä omaisille ja samalla lääkäri voi varmistaa, että potilas on ymmärtänyt hoitotahdon seuraukset.

Hienoin löytö, kivinen keihäänkärki tai veitsi, löytyi läheltä Norjan rajaa. Kärki odotti löytäjäänsä maan pinnalla. Tuuli oli kaivanut sen esiin hiekkamaasta. Kärkeä on käytetty kivikaudella tai varhaismetallikaudella. Se on vähintään parintuhannen vuoden ikäinen.

- On mahtavaa löytää ehjä esine, sillä muinaisjäännöksiä kartoitettaessa löytyy usein vain esineiden valmistuksessa syntyneitä kiven sirpaleita, siis työstöjätettä, arkeologi Sami Viljanmaa iloitsee Metsähallituksen tiedotteessa.

Esihistoriallisia asuinpaikkoja löytyi Ropi-tunturin pohjoispuolisen järven rannoilta, yli sadan metrin matkalta. Lätäsenon varrelta löytyi saviastian kappaleita. Aiemmin keramiikkalöytöjä on tehty vain yhdeltä Kilpisjärven asuinpaikalta.

Pyyntikuoppia löytyi suuri määrä. Se kertoo, että peuranpyynti oli aikoinaan tärkeä elinkeino. Jokirannasta löytyi kaksi pyyntikuoppajärjestelmää, jossa kummassakin on 80 pyyntikuoppaa jonossa joen rannalla.

Metsähallituksen luontopalveluiden kartoitukset jatkuvat Käsivarressa Kilpisjärven ympäristössä. Metsähallitus uskoo, että useita upeita muinaisjäännöksiä odottaa yhä löytäjäänsä.

Nyt kartoitusta tehtiin, koska Munnikurkkion vanha rajavartioasema aiotaan purkaa alueelta.

Finavia tarjoaa matkustajille ilmaisen bussikuljetuksen kenttien välillä. Bussikuljetus lähtee Ivalosta liki viisi tuntia ennen lentokoneen lähtöaikaa. Bussit pysähtyvät mennen tullen vartiksi Sodankylään.

Ivalossa laajennetaan myös terminaalia. Tämä työ on jo alkanut ja kestää ensi kevääseen saakka. Ivalon lentokentän kunnostus maksaa 13,5 miljoonaa euroa.

Kontiorallin perinteeseen kuuluu, että ensin kokoonnutaan niin sanottuun kontrolliin, joka tällä kertaa on Inarin koulu. Vasta siellä selviää, mikä on varsinainen rallipaikka.

- Se on valtakunnan salaisuuttakin suurempi salaisuus. Kovasti sitä on sosiaalisessa mediassakin arvuuteltu, että missä se varsinainen kokoontumisajo on, rallipäällikkö Hanna Kortesuo sanoo.

Herrasmiessopimus kuitenkin määrittää, että rallipaikka on noin sadan kilometrin päässä kontrollista.

Kontioralliin on tulossa ainakin 500 motoristia eri puolilta maata ja ulkomailtakin. On heitäkin, jotka joutuvat puristamaan osallistumisensa tiukkoihin tunteihin.

- Eräs naismotoristi lähtee perjantaina töiden jälkeen Kokemäeltä ajamaan Inariin. Hän on perillä joskus lauantaina aamulla. Sunnuntai-iltana hän lähtee takaisin, jotta ehtii maanantaiaamuksi töihin, Hanna Kortesuo kertoo.

Motoristihenki ajaa tien päälle

Kontioralli järjestetään nyt 48. kertaa. Vaikeidenkin taipaleiden takaa kiireisellä aikataululla tulevien halu osallistua selittyy juuri sillä, millä paikalle tullaan.

- Kyllä se on se motoristihenki. Yhteenkuuluvaisuuden tunne on suuri, Hanna Kortesuo kiteyttää.

Matkamoottoripyöräilyssä ei katsota sukupuolta eikä säätyä, ei myöskään ajokokemusta tai sitä, millaisella pyörällä ajaa.

- Se on tapa matkustaa ympäristöä aistien, luonnosta nauttien ja uusiin ihmisiin tutustuen Suomessa ja ulkomailla, Hanna Kortesuo kuvailee.

Pyörä ajajan mukaan

Matkamoottoripyöräily ei ole kilpailua, ei varsinkaan muun liikenteen suhteen.

- Jotkut kyllä sanovat, että ohittaminen kannattaa aina. Se on ajoturvallisuutta, sillä moottoripyöräiljän ei kannata olla autoilijoiden seassa. Liikenteessä moottoripyöräiljän pitää myös havainnoida autoilijoita enemmän, koska törmäykisssä ollaan aika heikoilla. Pitää ajaa aistit avoinna, silmien pitää liikkua ja pitää myös osata lukea etukäteen muun liikenteen aivoituksia, Hanna Kortesuo kertoo.

Hanna Kortesuo on itse pitkän linjan motoristi, jonka alla on tällä hetkellä 600-kuutioinen Honda.

- Se on kaunis ja minulle sopiva. Pystyn hallitsemaan sen eikä pyörä vie minua. Jotkut kokevat, että alle tuhatkuutioiset ovat käynnistysmoottoreita, mutta pyörä pitää valita ajajan koon ja taidon mukaan, Hanna Kortesuo painottaa.

Hanna Kortesuon kiintymyksestä pyörää kohtaan kertonee kulkupelin kutsumanimi.

- Se on "Herkku", Hanna nauraa.

Viime viikolla kaivosyhtiö keskeytti maksut velkojilleen ja ilmoitti organisaatiouudistuksista, jotka vaikuttavat myös henkilöstöön.

Yhtiö ei ole onnistunut saamaan rahoitustaan kuntoon odotetulla tavalla.

Northland aikoo rakentaa Kaunisvaaraan rakenteilla olevan toisen tuotantolinjan valmiiksi, mutta raudan nykyisillä hinnoilla yhtiö ei toistaiseksi käynnistä sitä. Hannukaisen kaivos odottaa parempia aikoja.

Näytelmä Viimeiset tanssit saa ensi-iltansa Kolarin Sieppijärvellä perjantaina 3. heinäkuuta.

Kyläläisten yhteisponnistuksena syntyvä näytelmä esitetään uimarannan lavalla neljä kertaa – ja useamminkin, jos yleisö niin vaatii.

Ihmiskohtalot autioituvien kylien aikakaudella

Viimeiset tanssit vie yleisön aikamatkalle 1960- ja 1970-lukujen taitteeseen.

Käsikirjoittaja–ohjaaja Berit Siitosen mukaan näytelmä on kuitenkin varsin ajankohtainen, sillä esityksen keskeiset teemat ovat maaltamuutto, teollistuminen ja nykyaikaistuminen.

– Samantyyppisissä asioissa pyöritään nytkin. Paljon tapahtuu samantyyppistä kaupunkeihin muuttoa ja kylien autioitumista. Koen, että se on hyvinkin ajankohtainen aihe, vaikka se sieltä menneestä kumpuaa, Berit Siitonen sanoo.

Yhteiskunnallisten teemojen puitteissa esille nousevat erilaiset ihmiskohtalot ja kaiken keskiöön asettuu rakkaus.

Yhteisöllisyys kantaa lavalla ja lavan takana

Viimeiset tanssit on näytelmä, joka toteutetaan liki kokonaan sieppijärveläisten omin voimin. Yhteinen projekti nostattaa hyvää henkeä ja yhteisöllisyys on myös kantava teema itse näytelmässä.

– Se yhteisöllisyys on myös ajanut meidät uudelleen yhteen, sanoo Berit Siitonen.

Tänä kesänä esitettävä Viimeiset tanssit onkin itsenäinen jatko-osa viime kesänä esitetylle Käkilavalle.

Viimeisten tanssien valokeilassa tangokuningatar

Ensimmäinen sieppijärveläisten yhteinen näytelmä Käkilava tehtiin Anna-Leena Nordbergin ohjauksessa. Kun Käkilava oli esitetty viimeisen kerran, olivat voimat vähissä, mutta ilo pinnassa.

– Tuntui, että huh, olihan se aika rankka puristus, Berit Siitonen sanoo.

Mutta kun muutama kuukausi kului, alkoi tuleva kesä välkkyä tekijäkaartin mielessä.

– Kyselyt alkoivat taas. Että "Joko me aletaan? Joko olet käsikirjoittanut? Joko aletaan uudelleen?".

Runko uudelle näytelmälle oli jo valmiina, ja hahmot jääneet elämään omaa elämäänsä käsikirjoittajan mielessä. Pian Berit Siitonen huomasikin jo kirjoittavansa Viimeisten tanssien käsikirjoitusta.

Tämän kesän esityksessä on mukana kyläläisten ja jo viime vuonna näytelleiden lisäksi myös vuoden 2001 tangokuningatar Mira Sunnari.

– Oli ihana lottovoitto, että saimme Miran mukaan, Siitonen sanoo.

Luontokartoittaja Pia Kankaan työ on kartoittaa luontotyyppejä luonnonsuojelualueilla eli tehdä ns. luontotyyppi-inventointia Natura 2000 -alueilla.

– Tavallisia luontotyyppejä on aapasuot ja luonnonmetsät, mutta mitä varsin etsitään, on lähteet, letot, tulvametsät ja kalkkilammet. Ne on harvinaisuuksia, joita ei pysty esimerkiksi ilmakuvien perusteella löytämään.

Metsähallitus aloitti luontotyyppien kartoituksen Ylä-Lapista 18 vuotta sitten. Sittemmin urakka on laajentunut koko Suomeen. Tähän mennessä on kartoitettu lähes neljä miljoonaa hehtaaria, ja Suomesta on löytynyt liki 400 erilaista luontotyyppiä.

– Täällä Tervolassa, missä on tänään käyty, on näkynyt aika paljon kalkinvaatijoita, joita on muun muassa tikankontti ja lehdot ja letot. Ne on kaikki tällasia maastossa tarkistettavia, sen takia se omakin työ on ollut tärkeää, että löydetään nämä erikoisemmat kohteet.

Kansainvälisestikin merkittävän urakan on määrä valmistua lähiaikoina. Sen jälkeen työn tuloksia käytetään hyväksi muun muassa, kun luonnonsuojelualueille tehdään hoito- ja käyttösuunnitelmia.

Silloin tiedetään tarkasti, mitä erityisiä luontoarvoja kussakin paikassa mahdollisesti on ja miten se rajoittaa alueen käyttöä.

– Kyllähän kaikelle luonnolle on kysyntää: on metsätalouspainetta, on retkeilypainetta, on turvesuopainetta. Tällä tavalla me saadaan säilytettyä kuitenkin osa meidän luonnosta.

Ylittäjiä oli reilut 180.000  182 851 henkilöä, mikä on noin 8 % vähemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana.

Kesäkuun aikana tarkastusten yhteydessä poistetiin maasta 11 henkilöä, liikennevalvonnassa todettiin neljä liikennerikkomusta ja yhdeksän ajoneuvorikkomusta.

Raja-Joosepin rajanylityspaikalla rakennetaan väistötilojen ja se vaikuttaa liikenteeseen. Rajanylittäjiä pyydetään noudattamaan varovaisuutta alueella.